Eka mietin että julkaisenko tota edellistä tekstiä ollenkaan, mut klikkasin kylläkyllää, koska siinä nyt oli eiliset ajatukset.
Tänään on ihan bueno olo. Heräsin joskus kympin kieppeillä ja oon ollut sohvalla jumissa monta tuntia. Kahvikuppi kourassa, läppäri vieressä, musiikkia ja kissa kainalossa. Laksatiivit jäi eilen ottamatta ja oon kyllä ylpeä itsestäni! En kylläkään oo saanut laskettua kahvin lisäksi kurkustani alas muutakuin yhden riisikakun, mut lähen reilu tunnin päästä töihin ja tiedän että siellä saan syötyä. Ihanaa omistaa sellainen työ jossa voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain siihen mitä sillä hetkellä tekee. Ei siellä edes ehdi miettimään moisia turhuuksia! Miljoona kertaa on käynyt sillälailla että kotona en oo ennen iltavuoroa saanut syötyä mitään, mut sillä sekunnilla kun työvuoro alkaa, mun maha alkaa murista hullunlailla ja vingun ruokapaussille. Työkaverit kyylää että se on ollu vartin vasta töissä..
Töissä on senkin puolesta helppoa, koska kukaan ei tiedä, ei osaa edes aavistaa. Kun kaikki on siellä aina niin fine. Märisköön eukko kotona itsekseen, ei ainakaan kenenkään tarvitse katsella! Ja kyl, teen kuus päivästä työviikkoa, eli töitä riittää.
Sillon kun ednos alko nostaa ensimmäisiä kertoja päätään ja aloin vammailemaan ruokailujen suhteen, söin pääsäntöisesti pelkkiä nuudeleita. Kahvia ja kaks paahdettua ruisleipää aamulla, lounaaks nuudeleita ja päivälliseks toinen kippo samaa. Iltapala skip kokonaan. Sit tuli yks hyvä päivä ja saatoin kokata vaikka pastaa. Yhtenä päivänä palkitsin itseni mäkkäriruoalla. Ja taas viikko nuudeleita.
Jos verrataan nykyiseen tilanteeseen, niin nuudelit on jääneet kokonaan pois. Sain yhdeltä kaverilta aika huolelliset ohjeet terveelliseen syömiseen ja jotenkin aloin noudattamaan sitä liian tosissani, koska esimerkiksi vaaleaa pastaa en suostu syömään. Se on hyvää, mutta en syö. Leipään en ole koskenut ruokaohjeiden jälkeen. Pidän kuitenkin huolen riittävästä kuidunsaannista syömällä täysjyväkaurapuuroa jokavitunikinen aamu. Rasvattomaan maitoon keitettynä. Ilman mausteita. Syön kanaa ja tonnikalaa paljon ja niiden kylkiäisinä kukkakaalia ja parsakaalia. Porkkanoita, kesäkurpitsaa ja paprikaa. Syön paljon rahkoja. Mitä enemmän proteiinia, sen parempi. YRITÄN pitää kiinni siitä että syön vähintään kolmen tunnin välein jotain, mutta ns. huonoina päivinä se ei onnistu. Lenkille en lähde ilman tankkausta. Vihaan sitä nälän tunnetta, mutta sit kun ahdistaa, sitä ei tuu ja unohtaa syödä.
Miks välillä tuntuu että onnistuu ja menee hyvin, mut välillä saa oikein tapella itsensä kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti